MARIMEKKO - MIETTEITÄ VUOSILTA 2004-2008

Olin aikeissa kirjoitella vähän 60-luvun muodista meillä ja muualla. Tarkistelin muutamaa vuosilukua ja etsin käsiini Marimekosta saamani kirjan "Marimekko - Ilmiö". Hain sieltä tarkkaa vuosilukua jolloin Jackie Kennedy osti Marimekko-mekkoja sikäläiselle jälleenmyyjälle menneestä ensimmäisestä erästä kymmenisen kappaletta ja tästä kerrottiin n. kolmessasadassa yhdysvaltalaisessa lehdessä. Siitä alkoi Marimekon maailmanmaine ja kotimaassa Marimekko pulpahti yleiseen tietoisuuteen sellaisena josta me olemme siitä mielikuvan luoneet ja sen kehitystä seuranneet. Vuosiluku on 1960. Tätä ennen Marimekko oli ollut olemassa kuitenkin jo kymmenisen vuotta.

Sports Illustrated, joulukuu 1960.

Marimekon tarina koukutti minut jälleen kerran ja lukaisin kirjan yhdessä päivässä. Olen sen aikasemminkinkin useaan otteeseen lukenut mutta nyt se kolahti ihan uudella tavalla. Työskentelin itse Marimekolla vuosina 2004 - 2008, jolloin yksi tehtävistäni oli perehdyttää uutta henkilökuntaa myymälätehtäviin. Pidin äärimmäisen tärkeänä kertoa ensimmäiseksi Marimekon historiasta, jotta uusi marimekkolainen tietää Marimekon värikkään menneisyyden ja ymmärtää yrityksen nykyhetkeä. Kävin siis Marimekon historian lukuisia kertoja läpi uusien tulokkaiden kanssa.

 Nyt itse yrittäjänä tuo tarina aukesi minulle jälleen aivan uudella tavalla. Se valtava sitkeä työ, mitä Marimekossa on vuosikymmenien ajan tehty. Käsittämätön selviytymistarina ja kertomus rohkeudesta ja tinkimättömyydestä sekä uskosta kauniiseen arkipäivään ja unelmaan. Vaikka ylilyöntejäkin historiaan kuuluu, on Marimekko säilyttänyt alkuperäisen ajatuksensa läpi vuosikymmenten.

Armi muotoili Marimekon toiminta-ajatuksen vuonna 1971 näin: "Marimekko on Männistönmuorin Venlan, Vuohenkulman Annan, Seitsemän veljeksen ja heidän kansainvälisten serkkujensa, kaikenikäisten, rotuisten ja väristen elämänympäristöön kehitettävän elämänrekvisiitan tuotannollista ajattelua ja tämän luova projisoiminen teollisuuteen, markkinointiin, johtokunnan antamien kannatavaisuustavoitteiden saavuttamiseksi." Tästä lyhennettyä versiota Armi tarjosi toiminta-ajatuksena kuuleman mukaan pankille vuonna 1954, johon pankin vastaus oli: "HÖÖ".

Näin.

 Marimekko Oy merkittiin kaupparekisteriin 25. toukokuuta 1951. Armi Ratia kuoli 1979, yksi aikakausi Marimekon historiassa oli päättynyt. Seuraavassa Armin liikkeenjohdollinen muistilista:

ARMI RATIA

MARIMEKKO OYJ

LIIKKEENJOHDOLLINEN MUISTILISTA

ON HYVÄ MUISTAA:

1. ihminen
2. idea
3. sisäinen majakka
4. "syy" pitää uskaltaa ottaa itselleen
5. ei kompromisseja pakon edessä - jos silloinkaan
6. kevyttä ranneliikettä - pelurin vaistoa
7. sana on sopimuksen arvoinen
8. laskea tarkasti - toimia rämäpäisesti
9. taskussa aina kolme vaihtoehtoa
10. suoruutta uskaltaa sanoa vaikeakin

ON HYVÄ VÄLTTÄÄ

1. entisiä polkuja
2. toiveajattelua
3. "viisaita neuvonantajia"
4. aurinkomatkoja
5. tulehtuneita päähänpinttymiä
6. yksinäisen ratkaisun pelkoa
7. peruutuspeiliin ja menneisyyteen katsomista
8. liiketaloudellisia muotilääkkeitä
9. ihmisen unohtamista
10. minkään liian vakavasti ottamista - ainakaan itsensä

Toimisi varmasti edelleenkin kirkkaana ja selkeänä liikkeenjohdollisena muistilistana. Ehkäpä ajankohtaisempana kuin koskaan.

Marimekko myytiin Armin kuoleman jälkeen Amerille. V. 1991 Kirsti Paakkanen osti pahasti rapautuneen Marimekon pahimman laman kourissa ja nosti valtavasti tappiolla olleen yrityksen puolessa vuodessa plussan puolelle. Muistaakseni viivan alla oli tuolloin 174 markkaa ja henkilökunnalle pidettiin juhlat.

Itse sain työskennellä Marimekolla vuosina 2004 - 2008 Kirstin aikakaudella. Ehdottomasti yksi opettavaisimmista ajanjaksoista koko työurallani.
Sain kurkistaa mielenkiintoiseen yrityskulttuurin joka oli sekoitus boheemiutta ja liiketoimintaa.
Kirstin markkinointiäly, suunnittelijoiden luovuus ja henkilökunnan vahva osaaminen tekivät lähtemättömän vaikutuksen minuun.

Työskentelin ensimmäisen vuoden Pohjoisespan päämyymälässä Kämpissä naisten osastolla myyjänä. Naisten vaatetuksen pääsuunnittelijana oli Ritva Falla ja muita naisten vaatetuksen suunnittelijoita olivat tuolloin mm. Jukka Rintala, Samu-Jussi Koski, Jaana Parkkila ja Mika Piirainen.
Tuolloin sain ensimmäiset todelliset opastukset pukeutumisneuvontaan vanhempien kollegojeni lempeässä opastuksessa. Heillähän tilanne- ja etikettipukeutuminen oli hallinnassa jo ihan omasta takaa, siihen ei oppaitta tarvittu. Toki meillä oli myös manuaalit joista pystyi tarkistamaan tietoja tiukan paikan tullen. Ja muutenkin, koskaan ei tarvinut ulkoa osata mitään ja useasti tutustuimmekin asiakkaan kanssa yhdessä eri pukeutumiskoodeihin. Sijainti Kämpin hotellin vieressä toi myös paljon vieraita liikkeeseemme jotka olivat vailla jotain tiettyä tietoa pukeutumissäännöistä tiettyyn tilaisuuteen. Kaikille vastasimme auliisti ja täynnä ammattiylpeyttä, ei se kauppoja edellyttänyt. Kaupat tehtiin useasti sitten myöhemmin.

Arvovieraita ja silmäätekeviä oli asiakkaina harva se päivä. Hauska muisto on kun olin sovittamassa asiakkaani kanssa sovituksessa kallista jakkupukua ja lähdin hakemaan jotain lisävarustetta myymälästä. Bongasin komean miehen neulehyllyjen läheltä ja seuraavaksi silloisen presidenttimme Tarja Halosen joka oli vakiovieras Pohjoisespan liikkeessä. Komea mieshän oli tietysti adjutantti. Siirsin hienovaraisesti oman asiakkaani suht`uudelle myyjälle ja menin itse palvelemaan presidenttiämme, minulle kerta oli ensimmäinen. Kai tilanne suhteellisen hyvin meni, mutta seuraavana päivänä sanoin vihaisesti arvostetuille vanhemmille kolleegoilleni, että miksi ette ole antaneet minulle koulutusta kyseiseen tilanteeseen, en tiennyt pitääkö minun sanoa "Kuinka voin auttaa, Rouva Tasavallan Presidentti?", vai "Kuinka voin auttaa Teitä?".
Kolleegani hymyilivät ja kysyivät miten olin toiminut. Kerroin teititelleeni ja he sanoivat: "Niinhän me täällä teemme, teitittelemme kaikkia".
Sellainen Marimekko on, täynnä tarinoita. Korvaamattoman arvokkaita juttuja kertyi matkan varrella työskennellessäni siellä. Hienoa suomalaista kulttuurihistoriaa ja myös arvokasta pukeutumisen osaamista.

Marimekkolaista impulsiivisuutta kuvaa myöskin työnkuvani. Naisten osastolta siirryin vastaamaan laukkutuoteryhmästä johdon toiveesta. Tuolloin jo perehdytin uutta henkilökuntaa ja vastasin uuden kanta-asiakasjärjestelmän sisäänajosta Kämpin myymälään.
Erinäisten tapahtumien johdosta aloin myös vastaamaan Matti Seppäsen miestenvaatemalistosta, sen ostoista, myynnistä ja esillepanoista. Ihan parhaita aikoja myöskin Marimekolla. Matin mallistot olivat inspiroivia ja nautin suunnattomasti pukiessani miehiä niihin.
Tämähän ei vielä riittänyt.  Kämpin myymälään haettiin henkilöstöpainotteista apulaismyymäläpäällikköä. Tietämättömänä suunittelmista olin tavallisena sateisena arkipäivänä menossa työpaikalleni kun tuli soitto pääkonttorilta ja minun kehoitettiin pukeutuvan mustaan Fallan jakkupukuun (silloinen työvaatteemme) ja tulevan Kirstin puheille. Muutama juttu risteili päässäni taksissa matkalla Kirstin Herttoniemen pääkonttorilla olevaan kolmannen kerroksen huoneeseen.
Minua oli ehdotettu tehtävään.
Mitäs siinä sitten, kun Kirsti kysyi otanko tehtävän vastaan. Kysyi kyllä vielä kuskatessaan minua mustalla Jaquarillaan takaisin Kämpin myymälään että: "Pelottaako?". Vastasin: "Ihan helevetisti..."

 Uskoin vahvaan osaamiseen ja loistaviin tyyppeihin. Mutta Marimekossa on aina ollut räiskyviä persoonia ja niin nytkin. Marimekon naiset kouluttivat minut tässäkin suhteessa hyvin ja perusteelliseti. Tuloksiakin
 saimme aikaiseksi ja edelleen yksi mukavimmista asioista on käydä moikkaamassa vanhoja kollegoja uudessa Marimekko-myymälässä Espalla.
Kun siirryin Tehtaanmyymälään Herttoniemeen, jaoin omat tehtäväni neljälle henkilölle. Täytyy siis sanoa että olin onnekas saadessani Marimekkovuosinani todellisen intenssiivikurssin pukeutumisen lisäksi moneen muuhunkin asiaan. Marimekko on pysynyt minulle tavallaan eräänlaisena esikuvana työssäni.
 Tehtävänkuvani muuttui Tehtaanmyymälässä. Tarkoitukseni oli kouluttaa siellä uusia marimekkolaisia myyjistä pomoihin, mutta tuohon aikaan heitä sattui olemaan kovin vähän. Joten turhauduin pelkkään myyntityöhön ja kun muita tehtäviä ei ollut saatavilla, lähdin jatkamaan eteenpäin.

Noiden mahtinaisten esimerkki on kuitenkin ollut aina läsnä. Ja tulee olemaan.
Unelma, vastuunkantaminen, riskinotto, rohkeus, luovuus ja hulluus, optimistisuus, laatu ja tinkimättömyys.
Nämä ovat minun ajatuksiani omilta Marimekko-vuosiltani. Kaikki tarinat ovat erilaisia. Mutta tärkeintä on tarina.

"Se joka näkee näkyjä katsoo kaikkien silmillä. Näkyjennäkijää ei huimaa, hän ei pelkää kääntyä katsomaan kohti tulevaisuutta, hahmotonta tuntematonta, jota kohti yleensä mennään selkä edellä tuijottaen tiukasti menneisyyteen. Niinpä se, joka turvallisuuttaan uhmaten leikittelee katsomalla tulevaisuuden suuntaan, näkee kaikkien puolesta jotakin. Mitä hän näkee ja miten tulkitsee näkemänsä, miten yksityiskohtaisesti hän osaa hahmottaa sen millä ei vielä ole hahmoa, se määrittelee hänen arvonsa tulkkina, välittäjänä".

                                                                                     -Tuula Saarikoski - "Visio" kirjassa
                                                                                      Marimekkoilmiö-