Ajatusketjut pyörähtivät polkimien kanssa heti liikenteeseen.
Kyseisessä jaksossa ei ainakaan minua häirinnyt koirakuiskaajan toiminta, päinvastoin.
Hän ohjasti valtavan suuren koiran opittua riehakasta käyttäytymistä varmoin, rauhallisin ja asiantuntevin ottein. Ja ennenkaikkea hän opasti pelokasta koiran omistajaa. Siitähän kaikissa eläinten käsittelyyn liittyvissä asioissa on kysymys. Mielentilasta ja itsensä oikeanlaisesta johtamisesta. Sellainen koira, millainen isäntä. Enkä tarkoita ulkonäköön liittyviä seikkoja.
Jo ratsastustunneilla on tauottu tuhansia kertoja seuraavia mantroja: "Kerro selkeästi hevoselle mitä haluat, katso että avut menevät perille, katso että saat hevostelta jonkun reaktion eli vastauksen pyyntöösi, suomeksi sanoen: "Älä luovuta", eläinten kanssahan kun ei koskaan luovuteta, muista hengittää ja hymyile!". Yksinkertaisella, rauhallisella, eleettömällä, määrätietoisella, tyylikkäällä ja ystävällisellä toiminnalla saadaan hyviä tuloksia aikaiseksi jossa kaikki osapuolet kokevat onnistumisen tunteita ja iloa. Ja jossa muutkin otetaan huomioon. Mutta näinhän se on elämässäkin. Mikä toimii eläimille, toimii myös ihmisille. Kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, vanha hokema jossa taitaa sittenkin olla perää.
Samalla tavoin kuin koira yrittää tulkita antamiamme sanattomia viestejä ollessaan kanssamme ja yrittää vastata toiveisiimme sen mukaisesti, annamme me valtavan määrän viestejä ympäristöömme myös ihmisille. Näytämmekö väsyneiltä, iloisilta, masentuneilta, vahvoilta, huolitelluilta, suttuisilta, välinpitämättömiltä, hauskoilta. Näytämmekö vahvalta omalta itseltämme vai yritämmekö esittää jotain muuta. Eläinhän tuon läpi näkee heti.
Haittaako jos olemme hauskasti, tyylikkäästi, laadukkaasti, iloisesti tai huolitellusti pukeutuneet? Minua se ei haittaa. Päinvastoin, sellainen ihminen saa aina hyvälle tuulelle koska hyvä olo näkyy silloin uloskinpäin. Pukeutuminen on yksi monista osa-alueista jotka kertovat itsestävälittämisestä ja hyvästä mielestä. Kuin myös selkeästä itseilmaisusta ja terveestä itsetunnosta. Se vain on melko näkyvä osa. Ja kyllä ihan pienelläkin vaatekaapillisella onnistuu. Voin luvata sen omasta kokemuksestani. Oma vaatekaappini on varmasti pienempi kuin kenelläkään muulla, ainakaan tuntemallani, henkilöllä.
Olen muuten miettinyt viimeaikoina myös tuota titteliasiaa. Muistui mieleeni kun muuan tuttavani oli pohtinut aikoinaan yritystäni pystyttäessäni että: "Mikähän se oikein luulee olevansa?". Olen itsekin pohtinut sitä paljon viimeaikoina. Vai mitä sanotte seuraavasta: tsuppari, siivooja, klubiemäntä, promoottori, kasinotalouden aikainen osakesalkkujen vartija, tarjoilija useaan otteeseen, kultamyyjä, vaatemyyjä, kenkämyyjä, osastopäällikkö, myymäläpäällikkö, myymälävastaava, tallityöntekijä, pukeutumisneuvoja, yrittäjä, opettaja, itsensä työllistäjä, artesaani, merkonomi, kirjoittelija ja elämän koululainen. Huhhuh, ei ihme että lukion jälkeen vähän ahdisti uravalinta. Joistain noista olen jopa saanut palkkaakin. Oma vahva itseilmaisuni taitaakin siis vielä hakea selkeää muotoaan.
Kikka
- tänään tsuppari, huomenna siivooja -
If I only try, I can fly!
