Olemme Pipsan kanssa lomailleet koko viikon. Uineet, ottaneet aurinkoa, syöneet hyvin merellisissä maisemissa, lukeneet.
Niin, työn alla ovat olleet Coelhon hienot elämäntaidon kirjat Valkyyriat, Zahir ja Alkemisti. Käsittelyssä on nyt Fernando Moraisin Coelhon elämänkerta, Sanojen Alkemisti.
Viimeksimainittua lukuun ottamatta olen lukenut aiemminkin Coelhon tuotantoa moneen otteeseen mutta nyt, ollessani omalla elämäntielläni, ovat nämä teokset vasta kunnolla auenneet minulle.
Eräs asiakkaani kysyi minulta, oliko päätös ryhtyä yrittäjäksi, vaikea.
Ei, ei se ollut.
Muistan elävästi sen hetken kun olin kävellyt kaksi kuukautta merenrannalla ja metsissä. Siis todella kävellyt ja miettinyt, miten tästä eteenpäin. Takana oli yli kymmenen antoisaa mutta myös rankkaa vuotta esimiestehtävissä eri vaatemyymälöissä ja yhdessä kenkämyymälässä, pari vuotta hevosenhoitoa ja tallitöitä sekä muutto takaisin Helsinkiin Emmerdale-maisemista. Hauska ilmaisu "mökkihöperyys" ei olekkaan niin hauska livenä koettuna.
Olin siis kävellyt kaksi kuukautta nykyisten kotimaisemieni luonnossa kun samalla olin juuri aloittanut vaatetusalan erikoisammattitutkinnon (pukeutumisneuvojan koulutus) opinnot. Asia vain selkisi minulle kuin "salama kirkkaalta taivaalta".
Ja sillä tiellä nyt olen.
Yht`äkkiä tiesin että nyt minulla ei ole enää mitään hätää, minun ei tarvitse enää etsiä paikkaani maailmassa, minä olen siellä, omassa paikassani.
Jos en tätä asiaa tee, on kaikki se, mistä olen haaveillut ja toivonut, merkityksetöntä.
Ei tämä helppoa ole. On monia esteitä ylitettävänä, uhrauksia on tehtävä ja epävarmuus on paras kaveri.
Ystävät saattavat oudoksua, viranomaiset lytätä. Mutta silti, tämä on onnea. Saada toteuttaa itseään ja auttaa muita.
Niin se on, onni pitää valita, ja sen jälkeen aletaan taistelemaan sen puolesta. Mikään ei tipahda kultalautasella. Mutta samalla löytää itsestään hirvittävän määrän käyttämättömiä voimavaroja ja tulee siksi kuka on.
Tietä on toivottavasti paljon kuljettavana, seikkailuja kokematta, uusia kokemuksia saavutettavana.
Kun usko on luja ja sielu sekä sydän kulkevat samalla tiellä käsi kädessä, aukeaa jokainen päivä koko kauneudessaan. Taistelukokemuksista huolimatta ja niiden lujittamana, on oman ainutkertaisen elämäntien seuraaminen elämää suurilla kirjaimilla.
Suosittelen.
Rakas pieni assarini Pipsa auttaa joka päivä, yksi sellainen kerrallaan, kohtaamaan maailman ihmeet avoimin silmin ja sielu avoinna.
Aurinkoisia päiviä ja kesäisiä tuulia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti